Heinäniityt ja myllyt 2017-06-21T15:23:59+00:00

FI | EN

Heinäniityt ja myllyt

Vanhimmat talot ovat allensa anastaneet kaikki parhaat niityt, niin ettei nuoremmille ole jäänyt muuta kuin pieniä suoniittypahasia siellä täällä ympäri sydänmaiden”, kertoi Ilmari Kiannon veli Rurik Calamnius 1900-luvun alussa.

Pahaisiltakin niityiltä kerättiin heinää karjanrehuksi 1950-luvulle asti. Puroihin rakennettiin patoja, jotta kevättulvat nostaisivat veden mukana lannoitetta niityille. Matkat niityille saattoivat olla pitkät ja vaivalloiset. Niittyjen tuntumaan rakennettiin laavuja ja niittysaunoja yöpymistä varten. Niityille latoihin ja haasioihin säilötyt heinät ajettiin sitten talven hankikeleillä kotiin. Karjan rehuksi tehtiin myös lehtikerppuja ja kerättiin naavaa, varpuja ja jäkälää.

Väestö kasvoi ja viljan jauhaminen käsikivillä oli tehotonta. Moneen puron koskipaikkaan rakennettiin hierinmylly. Alimmaksi asetettiin tukeva hirsi, johon kiinnitettiin akseli ja siivekkeet, jotka pyörittivät akselia. Samalla pyöri akselin yläpäässä oleva ylempi myllynkivi. Viljat kaadettiin kiven silmäreiän kautta jauhinkivien väliin. Hossassa oli parhaillaan kolme vesimyllyä, yksi Lavajärvellä ja kaksi Lounatkoskella. Lounatkosken nykyinen mylly on siirretty Lavajärveltä.

Kuvagalleria