Ihminen Hossassa 2017-06-21T15:52:11+00:00

FI | EN

Ihminen Hossassa

Ihmisen tuhansia vuosia jatkunut elämä näkyy kansallispuistossa monikerroksisena kulttuuriperintönä.

Varhaisimmista asuinpaikoista kertovat jäljet ovat palaneita luita, nuotiokiviä ja työkaluiksi iskettyjen kivien siruja. Vanhimmat, 8000 vuotta vanhat palaneet luut löytyivät Kenttäjärven rannalta. Tuhat vuotta myöhemmin saviastia särkyi Lounajan rannalla. Värikallion maalaukset on tehty noin 4000 vuotta sitten. Hossan alueesta kertovia kirjallisia lähteitä on 1600-luvulta lähtien. Hossan ensimmäinen talo perustettiin 1670-luvulla.

Hossa on ollut lähiseudun asutuksen nautinta-aluetta. Hossassa käytiin kalalla ja metsällä, poltettiin tervaa ja kerättiin suoniityiltä karjalle heinää. Kasvavat porokarjat vaelsivat alueella. Tervanpolton lakatessa 1900-luvun alkupuolella tulivat metsätyöt uittoineen tilalle. Jo 1950-luvulla Hossaan alettiin tulla virkistäytymään. Retkeilyalue perustettiin 1979.

Vesireitit olivat vuosituhansien ajan ainoita varsinaisia kulkureittejä. 1650-luvulta peräisin olevan tiedon mukaan paras venereitti Oulun ja Vienan Kemin välillä kulki Iijärven ja Sarvijärven kautta itään. Ensimmäinen maantie Hossaan valmistui 1923. Yhteys Hossasta Kuusamontielle valmistui vuonna 1958.

Kuvagalleria